Muutakin kuin perinne, enemmän kuin saavutukset

Ylioppilaskuvat ovat niin paljon muutakin kuin lakki päässä poseeraamista.

Meillä on pitkä perinne ylioppilaskuvista - kukapa ei muistaisi sitä hieman väkinäistä hetkeä studiossa, niitä koevedoksia jotka saapuivat pahvisessa pohjukkeessa kotiin joista valittiin se yksi paras kuva. Kuva joka sai kunniapaikkan pohjukkeessa isovanhempien ja vanhempien vitriiinissä. 

Ylioppilaskuvat ja kuvaus ovat kuitenkin muuttuneet paljon. 

Enää ei ole kyse vain lakki päässä väkinäisesti hymyilemistä studiovalojen keskellä.  

Ylioppilaskuvaus on edelleen ihana tapa juhlia tätä saavutusta, jonka eteen nuori on niin kovasti työskennellyt. 

Se on usein edelleen jotain jonka vanhemmat haluavat enemmän kuin nuoret. 

Mutta tänään, ylioppilaskuvissa on kyse nuoresta - ja nuoruudesta. Niihin voimme vangita nuoren persoonan, ytimen. Niin paljon muutakin kuin lakin ja saavutukset.  

Ylioppilaskuvat eivät kuitenkaan ole vain nuorelle - ne ovat ennen kaikkea sinulle äiti. 

Kuvia äidille - Hetkestä ennen lähtöä

Ilon, ylpeyden ja saavutusten rinnalla kulkee luopumisen suru.

Monelle vanhemmalle ylioppilaskuvasta tulee viimeinen kuva, joka otetaan kotona asuvasta lapsesta.

Niistä tulee se kuva, jota katsotaan kun huoneet tuntuvat tyhjiltä ja hiljaisilta.

Se kuva, joka joka kertoo tarinaa eletyistä vuosista. Kasvuista - sinun ja hänen, muutoksista, elämästä. Kuvia jotka ilmentävät sen hetken ainutlaatuisuutta, kasvun luomaa haikeutta ja elämän hetkellisyyttä.

Niihin kietoutuu kaikki se mitä on ollut, mitä on nyt, ja mitä on vielä tulossa - nuoren aikuisen tulevaisuuden haaveet ja unelmat.

Nuoruuden vapaus ja kestämättömyys.

Irtipäästäminen.

Siksi minulle on tärkeää kuvata kuvia myös äidin silmin. Koska juuri nyt, nämä kuvat ovat enemmän hänelle. Myöhemmin, niiden kuvien arvo kasvaa myös nuoren silmissä. Kun aika vierii eteenpäin, ja yhtäkkiä huomaakin olevansa jo "oikeasti aikuinen". Silloin niistä näkee sen palon kohti elämää, sen joka kantoi heidät näin pitkälle. Unelmat jotka kasvoivat ja muuttuivat, osa hautautui elämän alle.

Kuvia nuoruudesta - ilosta, elämän suuruudesta, saavutuksista.

Kuvat kertovat meille eri tarinoita.

Nuorelle ne kertovat kaikesta siitä mitä heillä on vielä edessään. Kaikesta siitä, mihin he ovat kykeneväisiä. Kaikesta siitä, mitä he voivat elämässään saavuttaa.

Myöhemmin, niiden tarinat muuttuvat. Kun aika vierii eteenpäin ne kantavat mukanaan haudattujen unelmien painoa. Virheitä joita tehtiin. Nuoruuden hetkellisyyttä, vapautta, rakastumisia, epävarmuuksia. Ne kertovat unelmista joita tavoiteltiin, unelmista jotka muuttuivat, unelmista jotka jäivät kokematta.

Ne kertovat käännekohdasta, hetkestä kahden maailman välissä.

Ei enää lapsi - ei vielä aikuinen.

Kuvia nuorelle - näkyväksi tulemisen kokemus

Kaikkein tärkeintä juuri nyt on kuitenkin se, mitä kaikkea kuvat ja kuvaus voi olla nuorelle.

Voisi luulla, että Gen Z olisi kuin kotonaan kameran edessä, mutta minun kokemukseni valokuvaajan on toinen. Heillä on ne samat epävarmuudet, samat kasvukivut kuin kaikilla sukupolvilla ennen heitä. He ovat tottuneet näkemään kuvia - itsestään ja muista. He ovat tottuneet olemaan kuvissa. Mutta näkyväksi tuleminen on meille kaikille aivan yhtä pelottavaa.

Kuva paljouden seassa he ovat nähneet myös paljon huonoja kuvia itsestään ja siksi tärkeiden kuvien onnistuminen voi huolettaa ja kuvaustilanne jännittää.

Nuorten kuvauksessa kohtaaminen korostuu. Kokemus, että tulee nähdyksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenään tekee kuvaushetkestä rennon ja luottamuksellisen.

Nuoren pidättelemätön hymy, kun hän kokee kelpaavansa, kun hän kokee olevansa kaunis, täydellinen, riittävä.

Kuvaus ja kuvien näkeminen voi olla nuorelle vaikuttava kokemus. Valokuvaus voi antaa itsevarmuutta ja rohkeutta. Kuvien näkeminen voi olla hetki jolloin voimme näyttää hänelle sen mitä sinä olet nähnyt kaiken aikaa. Kuvia äidin silmin. Lempeydellä, hyväksynnällä, rakkaudella.

Kuvaus vaatii myös valokuvaajalta herkkyyttä ja herkistymistä kohdata nuori hänen tarvitsemallaan tavalla. Rohkaista oikeaan suuntaan, sanoa oikeita asioita. Nauramista oikeissa kohdissa, hiljentymistä toisissa. Nuoren kokemus kuvauksessa näkyy suoraan kuvissa - siinä miten saamme sen tutun pilkkeen nousemaan silmiin, siinä miten saamme aidon hymyn leviämään koko kasvoille.

Kuvia teille kaikille

Kuvia äidille, vanhemmille, isovanhemmille, nuorelle.

Ylioppilaskuvauksessa otamme aina kuvia teille kaikille.

Isovanhempien kirjahyllyyn sen isoimman, aidoimman hymyn. Sen kuvan, jota nuori ei valitsisi nyt, koska hymyilee siinä liikaa.

Äidille sen jossa lapsen sielu heijastuu silmistä, sen missä on juuri se hänen ilmeensä. Sen kuvan, joka pysäyttää nuoren. Sen, missä hän näkee jotain, jota ei ole koskaan aiemmin nähnyt, sen mitä sinä olet aina toivonut pystyväsi hänelle näyttämään.

Nuorelle sen, jossa hänestä tulee esiin se puoli jonka hän haluaa juuri nyt maailmalle näyttää. Sen kuva, jota sinä et valitsisi, koska tiedät, että siitä puuttuu jotain syvempää.

ihmisen kokoisia, monikerroksisia kuvia

Tähän upeaan Hanna Katajarinteen runoon kiteytyy kaikki mitä minulle ylioppilaskuvaus nuoristanne on:

"He kääntyvät kohta kadunkulmasta,

kannoillaan pelkät keväät.

Eikä yksikään askel tavoita maata.

He kasvavat kuin nurmikot,

eilen vasta kylvetyt.

Tänään yltävät pilviin ja yli.

Ja me katsomme heitä,

vesiputoukset poskillamme.

Eikä yksikään pisara putoa saavutuksista,

ei päähineistä tai paperinpaloista.

Vaan jokainen niistä,

pelkästään siitä ilosta

että he vain ovat."

Kuvia jotka merkitsevät

Kun haluatte kuvia jotka merkitsevät, ikuistan ne teille vuosien kokemuksella ja ammattitaidolla. Kokemuksella, jonka avulla saamme nuoren rentoutumaan ja ne aidoimmat ihanimmat hymyt - ja sen tutun katseen silmissä. Ammattitaidolla, joka varmistaa, että jokainen kuva kertoo tarinaa, jonka te haluatte saada näkyväksi.